History and Theories Surrounding the Origin of the Presa Canario
Kuudenneltatoista vuosisadalta lähtien Presa Canario on mainittu Kanariansaarta käsittelevissä asiakirjoissa. Rodun oletetaan tulleen saarille valloittajien ja espanjalaisten siirtomaa-asukkaiden mukana. Ajan mittaan ja eristäytyneenä muusta maailmasta siitä on muovautunut oma rotunsa. Uskotaan myös, että se on saanut vaikutteita muista roduista Iso-Britanniasta, Kuubasta jne. Alkuperäinen presa canario oli kuolla sukupuuttoon, jolloin rotua alettiin elvyttää 1970 luvulla, lisäämällä siihen mm. erirotuisia mastiffeja, bulldoggeja, bullterriereitä, rhodesiankoiraa sekä perro de ganado majorero- tyyppisiä koiria. Varmaa on, että tätä voimakasrakenteista, suuripäistä ja luonteeltaan erinomaista koiraa on aina käytetty Kanariansaarilla vartioimaan maatiloja ja karjaa. Canariota käytettiin aikanaan myös koiratappeluissa, jonka vuoksi rotu on tänäpäivänäkin aggressiivinen vieraita koiria kohtaan. Espanjan Kennelliitto tunnusti rodun vuonna 1989 jolloin rodusta käytettiin nimeä presa canario. Kun FCI tunnusti rodun vuonna 2001, Presa Canario nimi vaihdettiin Dogo Canario nimeen ja rotumääritelmää muutettiin joiltain osin. Tämän vaihdoksen myötä osa kasvattajista on omaksunut Dogo Canario nimen ja sen rotumääritelmän, ja osa kasvattaa presa canario nimen ja rotumääritelmän alla.
Hieman lisää tietoa Dogo canariosta:
Kanarialaisella on itsevarma, voimakas luonne. Se on erittäin älykäs, itsepäinen ja sillä on norsun muisti. Se on tasapainoinen, valpas ja hiljainen. Olemukseltaan ylpeä ja arvokas, mutta vaatimaton. Uskollinen, lempeä ja omistajiinsa kiintynyt, mutta epäluuloinen vieraita kohtaan.
Canarion rodunomainen, korkea kipukynnys saa aikaan sen, että se ei perheen lasten retuutuksesta välitä. Normaalisti se on hyvin rauhallinen ja tasapainoinen, mutta vaaran ilmetessä se pystyy hetkessä muuttamaan käyttäytymistään.
Canarion, kuten vahvaluonteisten
koirien yleensä, on vaikea sopeutua elämään toisen samanluonteisen, samaa
sukupuolta edustavan koiran kanssa. Varsinkaan canario
uroksesta
ei kannata haaveilla jos kotona on jo suurikokoinen vahvaluonteinen uros.
Valtataistelu on siis väistämätön ja se saattaa päättyä kohtalokkain seurauksin.
Rotu ja yksilöiden väliset erot määräävät riidan pituuden ja miten se päättyy.
Laumavaisto laukaisee kanarialaisessa tämän voimakkaan dominoivan
käyttäytymisen. Meillä eletään rauhallista rinnakkaiseloa canarioitten ja
kääpiökoiriemme kesken. Kertaakaan canariomme eivät ole vahingoittaneet
pikkuisia, vaan pitävät niitä suojeltavina laumanjäseninä. Ilmeisesti canariomme
eivät pidä pikkukoiria millään lailla uhkana, vaikka saman sukupuolen edustajia
löytyykin. Emme silti koskaan jätä niitä keskenään kun poistumme kotoa!!
Eläimeen kun ei koskaan voi luottaa 100 prosenttisesti, oli rotu mikä hyvänsä.
Kotona canario on rauhallinen ja viettää suurimman osan ajasta nukkuen. Aikuisena se ei paljonkaan hössötä sisätiloissa, mutta ulkona päästellään täysillä. Omaa perhettä ja tutuiksi tulleita ystäviä kohtaan se on loppumattoman hellyydenkipeä, ei lainkaan etäinen. Tutuksi tullut ihminen saa jatkossa aina yhtä iloisen vastaanoton! Canario on älykäs eikä se unohda mukavaa ihmistä.
Dogo canario tulee lasten kanssa erinomaisesti
toimeen. Kanarialainen ei tieten tahtoen vahingoita lapsia, mutta saattaa
törmäillä vahingossa rajusti suuren voimansa takia, unohtaen kokonsa.
Lapsirakkaus ei tule kuitenkaan ilmaiseksi: koiran on oltava lasten kanssa
pennusta pitäen. Rodulle ominainen lapsirakkaus ei siis ole aivan automaattinen
toiminto. Canario on pääsääntöisesti siis ihana ja omilleen lempeä perhekoira.
Esiin tuleva ongelma Dogo Canarion kanssa on inho vieraita koiria ja eläimiä kohtaan. Sen takia canario saattaa olla hyvinkin epäsosiaalinen joissain tilanteissa. Oman lauman koirat ( joiden kanssa arvojärjestys on selvä ) ja oman perheen muutkin lemmikit canario hyväksyy useimmiten täysin. Koirapuisto-koiraa canariosta ei yleensä saa. Tämä dominoiva käytös juontaa juurensa sen metsästyskoira- ja taistelukoirageeneihin, mutta toki jonkin verran syy voi olla pennun ja nuoren koiran kasvatuksessa. Taisteluhalukkuutta, kovuutta ja dominoivaa käytöstä esiintyy erityisesti uroksella. Nartut saattavat omata enemmän suojelutahtoa, mutta haluavat usein myös dominoida etenkin vieraita narttuja, ja omassa laumassaan olla se johtaja-narttu. Meidän canariomme eivät piittaa kissoista, jyrsijöistä, hevosista jne.. Kaikki saavat olla aivan rauhassa, ja kuuluvat canarioittemme mielestä "asiaan".
Dogo
canario on kiintynyt kotiinsa ja perheeseensä, ja se puolustaa omaa aluettaan,
autoa ja perhettään voimakkaasti. Se ei tuhlaa voimiaan turhaan haukkumiseen tai
muuhun hössöttämiseen, vaan tarkkailee ympäristöään rauhallisesti ja mielestään
tarpeen vaatiessa toimii. On siis oltava huolellinen asunnon ja auton ovien
kanssa, sillä tämä koira ei pidä siitä, että sisään marssitaan ilman
vastaanottoa tai että joku työntää sormensa avonaisesta autonikkunasta!
Taistelussa se on peräänantamaton ja taistelee tarvittaessa loppuun asti. Olisi
suotavaa että canario ei pääsisi koskaan tilanteeseen missä sen uinuvat
taisteluvietit heräävät. Jos se kerran huomaa olevansa taistelukoira, se
taistelee aina ja vielä pitää siitä.
Rotu on voimakas ja omapäinen, joten se on pennusta lähtien opetettava tietämään paikkansa omassa laumassaan ja samalla tässä ihmisten yhteiskunnassa. Kotoisen lauman arvojärjestys saattaa ajan kuluessa tuntuakin oikealta; omistaja hallitsee. Canarion kunnioitus on voitettava: tämän on tapahduttava älyllä ja sitkeydellä, joskin oveluudella jo pentuaikana sekä selkeällä rajojen asettamisella. Fyysisillä voimakeinoilla ei tämän rodun koulutuksessa edetä. Canario on tarkkaavainen: se valpastuu herkästi uusiin, yllättäviin ääniin ja normaalista rutiinista poikkeaviin tapahtumiin ja sen reaktiot voivat olla hyvinkin voimakkaat. Omistajan onkin otettava koiransa "haltuun" heti pentuajasta lähtien määrätietoisella koulutuksella, jotta koira ymmärtää erilaisten tilanteiden toimintatavat. Silti parhainkaan kouluttaja ei saa kitkettyä ( eikä pidäkkään! ) koiraan sisäänrakennettuja ja sille jalostettuja alkukantaisia luonteenpiirteitä. Jos haluaa koiran joka on vapaana ollessaan 100% hallittavissa ja tottelee käskyjä aina ja kaikkialla, voi hankkia esim. saksanpaimenkoiran tai kultaisennoutajan tms... Canariosta tuskin kukaan sellaista saa.
Jos uskot osaavasi voittaa canarion kunnioituksen, jos tiedät olevasi varma kyvystäsi käsitellä voimakasta ja dominoivaa koiraa uhkaavissakin tilanteissa sekä olet itse valmis uhraamaan tarvittavan ajan, energian, huolenpidon ja rahaa kasvatukseen ja täysipainoiseen koiranelämään, vain siinä tapauksessa voit harkita kanarialaisen hankintaa. Kaiken kaikkiaan kanarialainen omaa ihanan luonteen ja on tasapainoinen koira. Jos kohtelet koiraa rakkaudella ja kärsivällisyydellä, saat itsellesi parhaan mahdollisen ystävän ja suojelijan, pelottoman ja luotettavan seuralaisen kaikissa tilanteissa kaikkialla. Se, joka voittaa tämän koiran luottamuksen puolelleen ja pääsee rodun "juurille" asti, pysyy aina uskollisena tälle rodulle. Dogo canario on upea koira oikeissa käsissä.